RDS-4

RDS-4 (ven. РДС-4, Reaktivnyi Dvigatel Spetsialnyi, Tatjana, ven. Татьяна myös 8U69/SN69/244N) oli Neuvostoliiton kehittelemä taktinen ydinase, jonka toimintamekanismi pohjautui imploosioon ja merkittävin fissiomateriaali oli plutonium-239. Pommin koko fissiilinen ainesosa painoi omamassaltaan 11,0 kg (4,2 kg Pu-239 + 6,8 kg U-235; jonka rikastusaste 90 %). Näiden kerrosten välillä oli kaasupatja, muodostaen levitaation (Levitated Pit).^[1]

RDS-4 oli aktiivikäytössä vuosina 1954–1965, jolloin sitä käytettiin R-5M -ohjusten taistelukärkenä.^[2] Ensimmäisessä koeräjäytyksessä pommi pudotettiin 23. elokuuta 1953 Iljushin Il-28 -pommituskoneesta 11 kilometrin korkeudesta Semipalatinskissa. Räjäytyskorkeus oli 600 metriä.^[3]

Atomipommin rakenne oli Fat Man -pommia keveämpi sekä aerodynaamisempi. Räjähdelinssien määrä oli vähäisempi kuin Fat Manissa, jossa niitä oli kaikkiaan 96 kappaletta. Tatjanan räjähdysvoima oli 28 kilotonnia.^[1]

Alun perin atomipommi suunniteltiin pudotettavaksi strategisista Tu-4- ja Tu-16-pommikoneista. Myöhemmin myös keskiraskas taktinen pommikone Iljušin Il-28N soveltui tähän tehtävään.^[4] Taktista ydinase Tatjanaa suunniteltiin myös Lavotškin La 400 Dal -ohjuksen taistelukärjeksi. Projekti keskeytettiin myöhemmin. Niin kutsutussa Snowball-ydinkokeessa (ven. Snezhok, Снежок) Totskissa - nk. "Totskojen ydinräjäytys", syyskuun 14. 1954, marssitettiin venäläisiä joukkoja, arviolta 44 000 henkeä, tuoreen ydinsaasteen yli melkoisen pian atomipommin (RDS-2; tosin joissain RDS-4) ydinräjähdyksen jäljiltä.^[5]

Yhdysvaltojen sotadoktriinia myötäillen myös nopeat hävittäjäkoneet varusteltiin ydinpommitusten suorittamista varten, alkaen tyypistä MiG-19.^[6] Muun muassa MiG-21:stä kehitettiin tähän tarkoitukseen N-versio. Kuitenkin hitaampi, mutta suuremman hyötykuorman omaava Suhoi Su-7 oli soveliaampi taktinen pommituskone.^[7]

1. ↑ ^{a b} https://www.globalsecurity.org/wmd/world/russia/rds-4.htm Viitattu 3.12.2021.
2. ↑ https://www.globalsecurity.org/wmd/world/russia/rds-9.htm Viitattu 5.12.2021.
3. ↑ https://web.archive.org/web/20080317191459/http://www.atomicforum.org/russia/russiaweapons.html Viitattu 3.12.2021.
4. ↑ Jyrki Laukkanen – Suomen ilmavoimien lentokoneet Iljushin Il – 28 Apali 2008 ISBN 978-952-5026-79-5
5. ↑ http://www.johnstonsarchive.net/nuclear/radevents/1954USSR1.html Viitattu 4.12.2021.
6. ↑ https://www.globalsecurity.org/wmd/world/russia/rds-4.htm Viitattu 22.11.2021.
7. ↑ https://fas.org/man/dod-101/sys/ac/row/su-7.htm Viitattu 2.12.2017